keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Ihanaa joulunodotusta

Joulunodotuksen kutkuttava jännitys alkaa nostaa päätään ja minäkin annoin sille viimein periksi. Piparkakkukausi  tosin avattiin jo parisen viikkoa sitten, mutta viime viikonloppuna tehtiin sitten ensimmäiset joulutortut. Gluteenittomasta taikinasta on hankala saada kauniita perinteisiä torttuja, ainakaan minä en ole siinä koskaan onnistunut. Ne vain eivät meinaa millään pysyä muodossaan vaan aukeilevat mitä hassuimmasta tavalla. Niinpä tänä vuonna meidän kokeellisesta keittiössä valmistui kerrostorttuja, hillo torttutaikinalevyjen väliin ja tadaa. Juuri ja juuri ehdittiin saada kuvatuksi ennen kuin menivät parempiin suihin...




Piparien ja torttujen lisäksi jouluun kuuluu askartelu. Useinmiten. Ainakin joillakin. Minä en ole todellakaan koskaan ollut mikään askartelijatyyppi, pakolliset lasten kanssa askartelut olen hoitanut mutta siihen se lähinnä on jäänyt. Ai niin, ne Miehen joulukorttipajat... niissä olen ahkeroinut muutamana edellisvuonna kun hän on kauniisti pyytänyt.

Tänä syksynä olen kuitenkin yllättänyt itsenikin ja piperrellyt kaikenlaista ihan omaksi ilokseni.




Jouluiset puuhastelut aloitin näistä: adventtikynttilät laitoin ihan tavallisiin lasipurkkeihin koska en omista mitään säällisiä kynttilänjalkoja tähän tarkoitukseen. Ihan hauskat niistä tuli kun hiukan tuunasi.

Havut ovat katkenneesta kuusenoksasta jonka nappasin käveylenkillä tukkipinon kupeesta. Ei tarvinnut tätä varten katkaista erikseen yhtään oksaa elävästä puusta.




Innostuin myös kokeilemaan miten onnistuvat soodapiparit. Nämä valkoiset ihanuudet valmistuvat seuraavalla ohjeella:

1 dl maissitärkkelystä
2 dl soodaa
1,25 dl vettä

Laita maissitärkkelys, sooda ja vesi kattilaan, sekoita aineksia keskenään miedolla lämmöllä kunnes seos kiinteytyy taikinaksi. Siirrä kiinteä taikina kulhoon ja peitä kostealla liinalla, itse käytin kostutettua talouspaperia. Kun massa on jäähtynyt on se valmista muotoiltavaksi. Kaulitse esim. muovialustan tai vaikka leivinpaperin päällä n. 0,5 cm ohueksi levyksi. Paina kuviot taikinaan vaikka pitsiliinalla tai kuviolautasen pohjalla ja muista tehdä reiät ripustuslenkeille. Anna valmiiden koristeiden kuivua huoneenlämmössä yön yli. 



Minä käytin pinnan kuviointiin pitsinauhaa: asetin nauhan taikinalle ja kaulitsin kevyesti päältä. Piparimuotit asettelin alkuun liian tiheään, väleistä ei saanut taikina kunnolla pois ja kuvioista tuli hiukan omalaatuisia. Onneksi tämä on helppoa tavaraa uudelleenmuotoiltavaksi :)

Kun lopulta olin saanut ihan säällisen näköisiä pipareita en malttanut niiden antaa kuivua kunnolla joten muutamalta tähdeltä katkesi sakara ja yksi halkesi kokonaan. Hiukan lisää kärsivällisyyttä, kiitos.

Koristeiden tekovaiheessa kannattaa tosiaan muistaa tehdä ripustusnarulle reikä, itse tein sen varrastikun tylpällä päällä. Ripustusnarun laitoin juuttilangasta. Aika ihana pari yhdessä vai mitä.




Tekaisin vielä yhden kynttiläasetelman ylijääneistä havuista ja sakaransa katkaisseista soodatähdistä. Kaikki talteen ja hyötykäyttöön...






Vielä muutama päivä ja sitten saa sytyttää ensimmäisen adventtikynttilän <3 
Ihanaa ja jännityksentäyteistä joulunalusaikaa kaikille!

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Makuuhuoneen kasvojenkohotus DIY

Puutarhassa on aika hiljaista tällä hetkellä, senpä vuoksi kirjoittelenkin niistä kaikenmaailman muista aiheista joita mieleen tupsahtelee. Tänään vuorossa on makuuhuoneemme, joka koki pienen pintarmontin myötä jonkinmoisen muodonmuutoksen.

Ideointi näihin kaikkiin tee se itse -juttuihin tapahtuu aina siten, että ensin jompikumpi saa älynväläyksen, sen jälkeen haemme inspiraatiota lehdistä ja pinterestistä ja pyörittelemme erilaisia visioita. Kun suunnitelma on selvillä toteuttaa Mies nikkarointia/rakentamista vaativat visiot ja minä hyväksyn lopputuloksen :D




Taloa on siis asuttu nyt kolmisen vuotta. Viime vuonna oli aika jättää hyvästit makkarin vaaleansävyisille tapeteille. Niitä oli ajanhammas päässyt puraisemaan ja tyylikin oli, no, ei aivan meitä.

Päätöksistä helpoin oli se, että seinät maalataan. Värivalinta olikin sitten hiukan enemmän keskustelua herättävä. Makuuhuone on siis vinttikamari, ja yksi seinistä on matalampi lapeseinä. Sen päätimme maalata tehosteseinäksi, ikkuna- ja oviseinä saisivat olla neutraalimmat. Neljäs seinä koostuukin sitten vaaleista liukuovikaapeista. Parkettilattian olivat edelliset asukkaat vahanneet mustaksi.


Tämä kuva on talon myyntikuvista, edellisten asukkaiden maun mukainen. 

Mies luovutti väripaletin minulle, ja hetken aikaa sitä pyöriteltyäni alkoi värimaailma hahmottua. Pidän kovasti vanhasta roosasta. mutta koin sen hiukan liian hempeäksi ja valitsinkin tehosteseinän väriksi Tikkurilan Mustikkamaidon. Hauska nimi maalille, jää paremmin mieleen kuin pelkkä värikoodi X425 :) Mieskin hyväksyi värin, vaikka se onkin aika tyttömäinen...

Tapettien poisto oli ajoittain työlästä, mutta selvisin siitä kuitenkin kunnialla. Mies hoiti paklauksen, hionnan ja maalaamisen. Minä olen hieman tunari tuon maalisutin kanssa...

Ja sitten sisustamaan.


Tämä kuva on otettu heti pintaremontin valmistumisen jälkeen.

Yksi sisustuksen valintoja ohjailevia tekijöitä oli blingbling-kattolamppu, jonka Mies löysi Torniolaisesta sisustusliikkeestä. Siinä on hiuksenhienosti metallinhohtoisena kimaltava kupu ja kivat killuttimet.



Kaupasta ei löytynyt sopivaa vaaterekkiä joten Mies teki sellaisen itse. Maalasin sen Bloomin Kookosmaalilla, siinä on kaunis mattapinta ja se tuoksuu vain kookokselle maalatessakin.




Päätyseinä oli pitkään ilman koristuksia. Aikani mietin mitä siihen voisi laittaa ja ehdotin sitten vanhaa ikkunanpokaa. Sellainen haettiin paikallisesta varaosapankista muutamalla eurolla, yksi ikkunaruuduista oli rikki joten eivät ottaneet kovaa hintaa. Mies poisti kaikki lasit, puhdisti pokan ja käsitteli senkin puuvahalla.






Edellinen sänky oli valkoinen korkeapäätyinen runkopatjoilla. Mies poti selkäänsä viime keväänä (minä poden omaani vähän väliä) ja aloimme miettiä futonin hankintaa. Koska kaupasta ei löytynyt mieleistä sängynrunkoa tekaisi mies sellaisen itse. Ihan mäntylankusta jonka käsittelin Osmo Colorin Tervansävyisellä puuvahalla. Itse futonpatja on ritiläpohjalla joten se pääsee hengittämään. Hei hei selkäkivut, emme kaipa teitä.




Oviseinä oli pitkään tyhjänä. En halua hätiköidä minkään ruuvaamista vastivan kanssa joten tätäkin mietitiin tovi. Varaston nurkassa oli muutosta saakka ollut käyttämättöminä Ikean mustat tauluhyllyt. Väri oli liian kova ja niinpä Mies suhautti niihin spraymaalilla kauniin hopeanharmaan pinnan. Hyllyille on koottu mustavalkoinen valokuvakokoelma meille tärkeistä asioista.




Puinen ihastuttava valokuvakehys on ostettu Paraisilta Sattmarkin Kahvituvalla olevasta puodista parisen vuotta sitten. Paikallisen käsityöläisen tekemiä <3






Oviseinällä oli aiemmin valkoinen matala senkki jossa oli lasilevy päällä. Se siirtyi yläkerran aulatilaan ja Mies rakensi varastosta löytyneestä tuppeen sahatusta lankusta ja lattaraudasta koko seinän mittaisen tason. Sen pinta käsiteltiin, yllätys yllätys, Osmo Colorin puuvahalla. Lattarautajalat on spreijattu parilla eri harmaan sävyllä. Olen niin ihastunut tuohon tasoon että tuijottelen sitä vain ihan huvikseni välillä.




Hiukan on käynyt puheissa, että tuon tehosteseinän voisi maalata myös yönsiniseksi, mutta ehkä se muutos saa vielä odottaa tovin...


torstai 23. marraskuuta 2017

Marraskuista väriterapiaa

Marraskuu on mielestäni kuukausista raskain. Tuntuu että pimeys vie viimeisetkin mehut ja energia riittää vain välttämättömimpään. Voisin käpertyä peiton alle ja pysytellä siellä jonnekin maalis-huhtikuulle. Talviunille menisin niinkuin karhut.




Koska semmoinen ei ollenkaan menettele on arkeen haettava energiaa muilla tavoilla. Joskus menee pitkiäkin aikoja ettei meillä ole yhtään leikkokukkaa huushollissa, mutta nyt niitä sattui parikin kimppua yhtäaikaa ja voi kuinka ihania väriläiskiä ne ovatkaan.


Toisessa kimpussa on kerrottukukkaista oranssia krysanteemia, lilaa neilikkaa ja hassua kenguruntassua. Eukalyptuksen oksat tuovat mukaan hauskan harmaanvihreän sävyn. Kimppu on ostettu Kaarinalaisesta Kukkakauppa Katariinasta, sieltä on kannettu puska jos toinenkin kotia koristamaan.




Neilikka, kenguruntassu ja eukalyptuksen oksa.




Krysanteemi ja kenguruntassu, oikealla alempana häämöttää eukalyptusta.




Toinen puketti on perinteinen kauppareissulla mukaan napattu krysanteemikimppu. Herkullinen värisekoitus minusta.




Lisäksi nämä kimput ovat olleet todella kestäviä, molemmat ovat jaksaneet kukoistaa jo parisen viikkoa ilman suurempaa merkkiä nuupahtamisesta.




Väriterapiaa saa myös kestävämmistä asetelmista. Tässä väkertämäni raastinrautaviritys sohvapöydällä, joka on väliaikaisesti olohuoneessa. Miehen mielestä täysin tarpeeton huonekalu, mutta tässäkin näemme kuinka hyvä ja kätevä asetelma-alusta se on :) 
Muuten pöytä asustelee lasitetulla terassilla, siellä sen päälle on tehty asetelma talventörröttäjistä (kirjoittelin niistä aiemmin tässä blogissa). 




Pirteää marraskuun loppua...

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Kukkia ruukuissa

Takana on kovin vauhdikas viikko ja blogikin sai olla ihan rauhassa. Hiukan ehdin touhujen lomassa miettimään mistä kaikesta haluaisin kertoa, ja kyllähän noita aiheita pulpahteli mieleen useampikin.


Olen jo aiemmin kertonut, että puutarhan rakentaminen ja hoitaminen ovat uusi aluevaltaus minulle. Aikaisemmin olen kasvatellut lähinnä kesäkukkasia vaihtelevalla menestyksellä. Useinmiten ne ovat olleet ihan onnistuneita kokeiluja, mitä nyt muutamana helteisempänä kesänä kukat ovat kärsineet kuivuudesta koska olen toivottoman huonomuistinen kastelun suhteen. Hengissä ovat kuitenkin sinnitelleet ja aina heränneet uudelleen kukkimaan kun olen ryhdistäytynut vedenkannossa.




Ensimmäisenä keväänämme uudessa kodissa halusin paljon väriä, piha oli vielä aika vaatimaton istutusten suhteen. Entuudestaan tuttu Verbena eli rautayrtti muutti meille punaisessa muodossa. Minulla on ollut sitä myös violettina, ja molemmat värit ovat olleet kestävia kukkijoita. 




Nytkin kukat kukkivat kauniisti, Mies huolehti kasvien lannoittamisesta kasteluveden joukkoon laitettavalla lannoitteella. Minä en ollut moista koskaan tehnyt ja nytkin tyydyin lähinnä kastelemaan kukkasia jos satuin muistamaan ja nypin kuihtuneita kukintoja pois.


Soveliaita ruukkujen paikkoja olisi ollut useampikin mutta olen yrittänyt hillitä itseni ja pitäytyä kohtuudessa. Kukkarolle käy se jos kovin intoutuu istutuspuuhissa.




Ikkunan alla rehotti vaaleanpunainen riippapelargonia. Siinä on toinen helppohoitoinen kukka joka pärjäisi varmaan saharassakin jos saisi silloin tällöin tilkan vettä.




Naapuriniityltä keräsin kesäkukkia ja heiniä ruukkuihin, niistä sai ihanan herkkiä ja silti todella runsaita kimppuja.




Toisena kesänä päätin laittaa mustasilmäsusannaa, ostin valmiit kolmen taimen potit jotka istutin heti toukokuun lopulla ulos. Virittelin pajurangoista tukikepit ja kiinnitin harsot keppeihin. Aamulla harsot avattiin ja yöksi taas laitettiin kiinni. Susannat selvisivät kevään yöpakkasista ja palkitsivat kesällä meidät mahtavalla kasvulla ja kukinnalla.




Tukikeppeinä toimivat pajut olivat ihan kamalan näköisiä, mutta laiskuuttani en jaksanut uusiakaan hakea ja mitään muovisia kepakoita en halunnut ruukkuihin. Onneksi susannat kasvoivat kesän myötä mahtaviksi pilareiksi ja keppien kamaluus peittyi kasvillisuuden sekaan. 




Koska susannat olivat olleet edelliskesänä niin hienoja halusin niitä uudelleen samaan paikkaan. Ne antoivat hauskalla tavalla rytmiä pihaan ja toimivat myös tilanjakajina ylä- ja alapihalle.




Olin heittänyt edellisvuotiset pajukepakot pois, ja keksin tehdä harjateräksestä uudet. Mies katkoi ne sopivan mittaisiksi ja virittelin ne nippusiteillä yläpäästä kiinni toisiinsa. Ai että olivat hienon ja ryhdikkään näköisiä. 


Pienempiin astioihin olin  kylvänyt krassia, ja ne kukkivat loistavan värisinä kunnes nokkosperhosen toukat löysivät ne ja söivät suihinsa. Kannoin kukanraadot naapuriniitylle, toivottavasti toukat löysivät sieltä lisää ruokaa ja meillä lentelee ensi kesänä mahtava nokkosperhosten parvi.




Lilaan vivahtavat pinkit pelargoniat ovat ihan suosikkejani kesäkukkien joukossa. Niiden loiste on vertaansa vailla tuolla pihalla jopa pilvisenä päivänä. Nämä yksilöt yritän talvettaa, saa nähdä miten tässä käy. Koskaan en ole vielä onnistunut, mutta yritys jatkuu.






Tässä vielä kuva toissakesältä, silloin susannat kasvoivat kippurakeppien ympärillä ja ikkunan alla kukkivat valkoiset pelargoniat. 




Lasitetulle terassille olen laittanut myös kesäkukkia, siellä täytyy muistaa olla erityisen huolellinen kastelun kanssa. Lämpötila kipuaa jo keväällä aurinkoisina päivinä hellelukemiin ja kesällä on pidettävä välillä verhoja edessä ja ovia raollaan. Ensimmäisenä kesänä ripustin etelänpuolen ikkunoiden eteen yrttejä amppeleissa. Eivät roikkuneet siinä kauaa... 


Tämä nurkkaus on terassin varjoisalla seinustalla, joten kiikutin miljoonakellon tuomaan sinne väriä. Sinkkiämpäriin kävin hakemassa tuoksuvat piharyreenin oksat. 




Kesäkukat ovat jo aikaa sitten kohdanneet loppunsa ja kukkaruukut on viety varastoon odottamaan ensi kevättä. Sisäänkäynnille sentään jätin ruukut ja laitoin niihin "talvikukat".




Mukavaa tulevaa viikkoa itse kullekin. Toivottavasti saamme auringonpaistetta, mutta sateen sattuessa mennään sateessa :)

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Aiheena vesi eli pihalammen tarina

Olemme asuneet nyt kolme vuotta vaaleansinisessä talossa. Sen piha ei ole koolla pilattu, mutta talo on onneksi rakennettu tontin reunaan ja pengerrys jakaa pihan hauskasti ylä- ja alapihaksi.




Alkutilanne puutarhassa oli hedelmällinen, piha oli lähinnä nurmikkoa. Meillä on ollut siis mahdollisuus suunnitella ja rakennella kaikenlaisia hauskoja tiloja pihallemme näiden muutaman vuoden aikana. Alkuun Mies oli enemmänkin visionäärinä, mutta pian puutarhasta kasvoi yhteinen projekti.




Mies jutteli koko ensimmäisen talven että pihalle pitää saada vesiaihe. Mielellään sellainen jossa on myös puro ja silta ja jossa uiskentelee karppeja. Olisihan tuohon pihaan sellainenkin mahtunut, mutta käsipelillä kaivamalla se olisi ollut ehkä hiukan liian iso homma.

Urakka ei alkanut kuitenkaan kuopan kaivamisella, vaan ensin Mies purki pengerryksen muurin koska se oli kallellaan sinne sun tänne. Ennen muurin uudelleen pystytystä oli sitten sen kuopankaivuun ja altaan rakentamisen aika.




Allasmuovi kuopan pohjalle ja vettä perään. Sen jälkeen varovaisesti kivien asettelua ja allas alkoi muotoutua.






Kun allas oli saanut muotonsa oli muurin vuoro. Mies tekikin siitä sitten sellaisen hienon ja tukevan josta ryöppyää vesiputous lampeen. Vielä muutama kasvi altaan kylkeen ja vesiaihe oli valmis. Kesä sitä ihasteltiin ja nautittiin veden solinasta.






Seuraavana keväänä allas täytettiin taas vedellä. Joka ei pysynyt siinä. Ilmeisesti pohjamuoviin oli tullut kivien painosta reikä. Mies läksi kaupoille, sanoi ostavansa nyt kunnollista allaskumia joka taatusti kestää. Palattuaan selitti että sai rullanlopunkin samaan hintaan kun ei siitä loppusuikaleesta olisi kenellekään ollut mitään iloa.

Minä kaivoin istutukset altaan reunalta pois, mies heitteli altaan pohjakivet pitkin pihaa ja raahasi rikkinäisen allasmuovin syrjään. Hetken kuluttua hän tuli innoissaan ehdottamaan, että tehtäisiin altaasta hieman isompi, koska kumia on tarvittava määrä ja nykyinen allas olikin ollut ehkä hiukan pieni. Hiukan suunnittelua ja pohdintaa ja tadaa, uuden altaan muoto oli hahmoteltu maahan.  Ja taas alkoi lapio heilua.




Altaasta tuli vain vajaa puolet isompi, mutta kuinka paljon sen vaikuttikaan kokonaisuuteen. 






Minä pääsin perehtymään perennojen maailmaan, josta tiesin ennen tätä hyvin, hyvin vähän. Istuin lehtipinojen keskellä ja ihmettelin runsaudenpulaa ja valinnan vaikeutta.

Halusimme pihallemme mahdollisimman paljon kasvillisuutta joka houkuttelisi perhosia ja muita öttiäisiä. Lopulta istutussuunnitelma oli tehtynä ja tein elämäni ensimmäisen kasvinettitilaukseni.

Uudet kasvit saapuivat ja istutin niitä yömyöhälle. Ihan vain koska en malttanut lopettaa. Kärräsin multaa, tavasin istutussuunnitelmaani ja nautin mullan tuoksusta ja tekemisen riemusta.






Nyt on sitten vietetty kolme vuotta yhteiseloa pihalammen ja sen asukkaiden kanssa. Veden äärellä on mennyt tovi jos toinenkin elon moninaisuutta ihmetellessä. Keväällä koirien iltapissatuksella on altaalta kuuluva sammakoiden soidinkurnutus tiennyt vain yhtä asiaa: lammesta on kannettu muutamia viikkoja myöhemmin ämpärikaupalla sammakonkutua läheiseen veto-ojaan.




Tässä lammen hedelmällisiä asukkeja, Prinsessa ja Prinssi.






Tänä vuonna pihallamme asusteli myös ainakin kaksi rantakäärmettä, Raili ja Rane. Kovin olivat arkoja, eivät millään olisi suostuneet kuvattaviksi. Nämä otokset ovat Miehen kuvaamia, jostain syystä en itse hakenut niitä tähtäimeen kovin aktiivisesti...






Lammella lenteli perhosten lisäksi pörriäisiä, kukkakärpäsiä, sudenkorentoja ja tietenkin lintuja. 




Ja asusteli siellä joku isompi hämähäkkikin. Vakuuttelin itselleni että sen varmaan kuuluu asua täällä. Hyvää evästä jollekin...




Lammesta on tullut meille tärkeä ja keskeinen osa arkea: sen äärellä syödään lounasta, juodaan päiväkaffet, istutaan illalla saunan jälkeen tai  nautitaan lasillinen viiniä.

Nyt ymmärrän miksi Mies niin kiihkeästi sen ensimmäisen talven lammesta jutteli. Jos meillä joskus on joku toinen piha harrastettavana on ihan varmaa että siellä on lampi. Jossa ehkä on myös se puro ja silta ja jossa uiskentelee karppeja...