sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Pikkulan uusi ilme DIY

Puutarhapostaukset saavat vielä odottaa, sillä hiukan pitää piha-asioita pohtia hiljaa mielessä ennenkuin niistä tänne juttelee. Sen sijaan tämän päivän kuvakertomus vie meidät pikkulan elikkäs yläkerran vessan kasvojenkohotusmatkalle.




Pikkulalla ei ollut varsinaisesti mitään akuuttia remonttitarvetta, se oli aivan käypäsessä kunnossa. Lavuaari veti, pytty toimi aina tarpeen mukaan ja kaappien ovet avautuivat ja sulkeutuivat aivan asiallisesti. Muutama seikka vain pisti hanttiin, nimittäin lattian väri, kaappien väri, katon väri sekä vessan tyyli joka oli suoraan -90 -luvulta. 

Meillä sattuu myös olemaan jonkinsortin päähänpinttymä siitä, että kaikki pitää tuunata oman näköiseksi. Lisäksi kyläreissulla oltiin ihasteltu tason päälle laitettua lavuaaria ja rouheaa DIY-tyyliä. Siitä se ajatus sitten lähti... ja Pinterestiä tutkittiin taas ahkerasti.


Eihän tässä varsinaisesti mitään vikaa ole. Hyvä ja toimiva vessa.

Luukun takana asuu ilmastointikone. Ja viemäröintiputkisto. 

Ensimmäiseksi sai kyytiä koko seinän kokoinen peili. Mies irrotti peilissä kiinni olevat lasihyllyt. Sen jälkeen hän liisteröi sanomalehteä peiliin ja hellästi vasaralla naputellen hajotti koko komeuden. Muuta keinoa ei ollut, sillä peili oli kiinnitetty suoraan seinään. Ei käynyt sitä noin vain nostaa pois.  




Kaapistot lähtivät suhteellisen pienellä vääntämisellä ja vähin vaurioin ja lopulta olikin pytyn vuoro. Kuten kuvasta näkyy, oli sekin kiinnitetty lattiaan todella hyvin. Muutama voimakkaampi sanakin taisi Mieheltä päästä kun tuota tököttiä rappasi kaakeleista irti.

Pytty pääsi pihalle perusteelliselle pesulle, sillä päätimme antaa sille jatkoajan vessan peruskalusteena, olihan se vielä aivan toimiva porsliini. Lisäksi pytyn viemäriputki menee vaakatasossa seinään ja vastaavan uuden hankkiminen olisi käynyt liian hankalaksi ja kalliiksi. Näistä syistä pitäydyimme uuden pytyn hankinnasta.




Kaupoissa kierreltiin moneen otteeseen, mutta mistään ei löytynyt mieleistä kalustetta lavuaarin alle. Ne olivat joko liian pieniä, vääränmallisia tai  kalliita. Pinterest auttoi meitä jälleen kerran vaikeassa tilanteessa ja vaihtoehdoksi välikoitui lopulta DIY, eli eikun nikkaroimaan. 

Ei ollut helppo valinta sekään.Vaihtoehtoja oli monta (minulla ei yhtään, mutta tee se itse -Miehellä lukuisia) ja lopulta ostettiin liimapuupalkkeja jotka liimattiin ja ruuvattiin yhteen ja lopuksi vahattiin. Osmo Coloristahan meillä olikin jo kokemusta, muistanette makkarin sängynrungon joka vahattiin Tervansävyisellä puuvahalla (kurkkaa aikaisempaa postausta Makuuhuoneen kasvojenkohotus DIY).  




Oikean värisävyn löytäminen ei ollut helppoa. Lopulta sellainen löytyi sekoittamalla paria väriä keskenään  ja sitä alettiin työstämään puuhun. Useampi ilta meni siinä, värin levitysten ja hankaamisen kanssa. Hankauksella pinnasta saatiin kiiltävä ja vettähylkivä, juurikin sopiva lavuaarin alle.

Myös tason koirantassunkestävyys sekä hammasvastus tuli testattua, sillä Severus Kakarus eli se karvasuttikoira muutti meille juuri tähän samaan aikaan pienen pienenä pentusena. 




Lattiamateriaaliksi valilttiin mikrosementti (tämä materiaali oli tullut tutuksi keittiön pienen pintaremontin yhteydessä, siitä joskus myöhemmin), sillä yhtenäinen lattiapinta ilman saumoja oli kovin mieluisa ajatus. Vaikka kuinka olisi ahkera vessansiivooja alkaa vuosikymmenien käyttö tuoksahtaa kaakelien saumoissa... 

Vanha lattia jätettiin alle ja Mies valoi päälle uuden. Siitä tuli juuri sellainen kun haluttiin, ja pinta on todella helppo pitää puhtaana. 




Seinien väriksi haluttiin jotain kontrastia puutasolle, niinpä lyhyen harkinnan jälkeen valittiin tuollainen iloisen musta elikkäs harmaa.  Ja Koska hailukka on tylsää, pläjäytettiin sitten kerralla tummempi väri. Ja kyllä, vaaleampi olisikin ollut liian vaalea. 


Himskatin hieno taso.

Lavuaarin valintakin oli useamman päivän ja useamman tutkimusretken tulos.  Ei saa olla liian jyrkät tai liian loivat reunat. Ei saa olla liian pieni eikä liian iso. Ei saa olla liian matalat reunat. Pitää olla kaunis katsella. Ja tietenkään ei saa olla liian kallis. Kuinka ollakaan, Ikean allas voitti kilpailun ja on ollut oikein toimiva ratkaisu. 

Tason alle tuli myös välihylly, mutta se piti kiinnittää jälkikäteen koska putkityöt vaativat konttauskolon tason alle. Edellisen tason lavuaari oli vain hiukan keskemmällä, mutta jostakin syystä seinäröörit olivat silloinkin aika sivussa. Onneksi putkiin saa kivoja kulmapaloja joilla voi rakentaa kovinkin omaperäisiä ratkaisuja veden kulkukanaviksi. Jälleen kerran siunailen Miehen taitoa värkätä lähes mitä tahansa lähes mistä tahansa.


Mutkaputki. Se on semmoista tilataidetta.

Vessassa ei ole ollenkaan varsinaisia säilytystiloja, niinpä niitä on pitänyt kehitellä erilaisia vaihtoehtoja käyttäen. Paperipussit toimivat erinomaisesti kaiken perustarpeellisen kuten kynsilakkojen, tukkapinnien, naamarasvojen, kähertimien yms. säilytyksessä. Nämä trendikkäät pussukat saapuivat nettikaupasta ostettujen koiranruokasäkkien päällissäkkeinä, saksin ne sopivan mittaisiksi ja käänsin reunat. Vitsi että kätevää ja kustannustehokasta. 





Entiselle kaappiseinälle ostettiin Ikean Hyllis hylly. Maksoi kympin. Pari taulua, kynttilöitä (joita ei polteta koskaan) ja pussukat tavaroiden säilytystä varten. Nurkkaan roskis ja sisustus alkaa ollakin valmis. 






Matonkuteista virkkaamani pussukka löysi itselleen kodin alahyllyltä.

Pieni pussukka kätkee sisälleen vanupuikkoja ja -lappuja. Tämä on ihan ostotavara, Loviisan Aitasta hankittu.




Vaikka allastaso onkin vettähylkivä, on saippua sijoitettu vanhaan pieneen emalivatiin. Ei tarvitse niin tarkkana olla saippuavalumien kanssa ja lisäksi se on kaunis katsella. 





Tason toisessa päässä on betoninen tarjotin, jossa käpyjen seurana on Loviisan Aitasta ostettu Duancen ihastuttava huonetuoksu. Aromikas ja luonnonläheinen vessa siis. 




Jotta pikkulassa olisi mukavan lempeä tunnelma laitettiin peilivalon sijaan roikkumaan tällainen ihana lämmintä valoa antava lamppu. Kyllä nyt kelpaa <3






maanantai 19. helmikuuta 2018

Lomamuistelot ja paluu arkeen

Blogi on saanut vetää henkeä muutaman viikon ajan, sillä loman jälkeen on paluu arkeen ollut odotettua tahmeampaa. Aivo ei oikein jaksanut siirtyä uudelle aikavyöhykkeelle vaan otti paluun  sillälailla rauhallisemmin. Loman aikana kotimaahan saapunut talvi yllätti iloisesti ja paluuta onkin helpottanut lumi ja kunnon pakkaskeli joka houkuttaa ulkoilemaan.




Kävimme lomailemassa Thaimaassa, Koh Samedin saarella. Saari on muutaman tunnin matkan päässä Bangkokista ja matka sinne taittuu kätevästi bussilla tai taksilla sekä yhteysaluksella tai pikaveneellä. Kuljetusmuoto riippuu lähinnä siitä kuinka paljon haluaa kukkaronnyörejä availla. 

Itse valitsimme yölennon jälkeen taksin ja slowboatin, joka nimensä mukaisesti on hitain vaihtoehto vesillä. Matka ei siltikään kestänyt sillä kuin 45 minuuttia ja oli kovin lupsakka ja hiljainen. Pikaveneellä pääsee saarelle kymmenessä minuutissa, mutta kaksitahtibensiinin katku ja hakkaava meno on kova hinta tuosta nopeudesta. 


Ban Bhen satama, Nuanthip Pier






Sataman edustalla olevan torin valikoimaa



Olimme valinneet majapaikaksi Sai Kaew Beach Resortin, lähinnä sen sijainnin vuoksi. Resortissa on erilaisia majoitusvaihtoehtoja Superluxus-huoneista rivitalomajoitukseen. Matkaa saaren ainoaan kylään on vain puolisen kilometriä, joten ruokapaikat olivat lähellä. Muuta ilta-aktivitteettia emme kaivanneetkan koska nukkumatti kutsui viimeistään kymmeneltä joka ilta.



Meillä kävi mahtava tuuri, sillä olimme varanneet mökkialueelta mökin, mutta Mies hoksasi että alueella on myös kaksi rantamökkiä. Sattui niin mukavasti, että rantamökki oli vapaana lomaviikollamme ja saimme varattua sen pieneen lisähintaan. Lisäksi naapurimökissä ei ollut asukkaita koko viikon aikana joten viikko vierähti oman rantamökin hiljaisuudessa ja rauhassa.

Mökki ja mökkirantaa. Hiljaista ja kaunista.

Resortin alueella oli runsaasti kasvillisuutta joka oli sijoiteltu kerroksittain niin, että syntyi lähes viidakkomainen tunnelma.  Lisäksi alue oli täynnä erilaisia tutkimusmatkoille houkuttavia yksityiskohtia.
















Iltaelämä oli vilkkainta saaren päärannalla, jossa kävimme iltakävelyllä parina iltana. Ravintolat levittäytyivät rantahiekalle ja oli aika eksoottinen elämys syödä illallista samalla kun varpaat olivat hiekassa.






Kävimme nauttimassa myös paikallista "erikoisuutta", thaiviskiä cokiksen kanssa. Ainoa myyntikoko oli ämpärillinen. Sen verran oli erikoista että muutaman siemauksen jälkeen totesimme että jää juomatta. Mutta tulipahan maistettua tätäkin.




Thaikulttuurissa on kasvojen menettäminen huono homma ja tietämättömyyden ilmaiseminen on yksi tapa menettää kasvonsa. Joten vaikka et tietäisi asiasta hölkäsen pöläystä on vastaus silti jees jees ja päälle kaunis hymy. Kysy vaikka tietä niin taatusti saat niin monta neuvoa kuin on neuvojaa. Ja jokainen neuvo vie hukkaan koska neuvoja ei voi myöntää ettei tiedä vaan auliisti kertoo että tuonne vain menet. 

Ruoka oli todella hyvää. Jännitin hiukan etukäteen että miten onnistuu gluteeniton ruokavalio kun vehnää tungetaan nykyisin jokapaikkaan. Keliakiakielikäännöstä ei kannattannut raahata mukaan  koska siitä ei olisi ollut mitään hyötyä, keliakia ja gluteeniton ovat tuolla täysin tuntematon sanapari. 

Mutta ei hätää. Välttämällä nuudeliruokia söin joka päivä itseni kylläiseksi. Viikko vierähti kokonaan ilman leipää tai muita viljatuotteita ja olo oli todella hyvä. 

Aamupalalla nautimme omeletteja, hedelmiä ja jogurttia. Kahvi oli aika kamalaa, mutta tarpeeksi sokeria sekaan niin päivän välttämätön kofeiiniannos meni suosiolla alas. 





Saari on pieni, vain seitsemisen kilometriä pitkä. Vuokrasimme skootterin kolmena päivänä ja yritimme koluta mahdollisimman monta rantaa läpi. Suosikkirannaksi nousi Ao Wain ihanan rauhallinen ranta. Vilkkainpanakin päivänä siellä oli vain kourallinen ihmisiä. 








Välipalaksi nautimme hedelmiä, joita ostimme joko kylältä lähtiessä mukaan tai paikan päältä rannalta. Vesi herahtaa kielelle kun ajatteleekin noita kypsiä ananaksia joita jyrsittiin tikun päästä.






Vilkkaammilla rannoilla oli erilaisia baareja, päädyimme nauttimaan smoothiet surffibaarissa jonka sekoitukset olivat todella hyviä. Minttuhunaja -smoothie vei kielen mennessään, ensi kesänä onkin tavoite valmistaa jotain yhtä maukasta kotosalla.






Elämää kaikkine väreineen, muotoineen, hajuineen ja makuineen on kovin vaikea pukea sanoiksi, eivätkä kuvat tee niille oikeutta. Mutta jos edes hiukan vihiä saa siitä mitä loman aikana tuli koettua...


Hedelmämyyjä valmistautumassa työpäivään kylän keskusaukiolla.

Mopon sivuvaunu on monikäyttöinen. 

Ihmisten ja tavaroiden lisäksi nähtiin kuljetuksessa mm. paikallinen rakennusliike ja lemmikkikoira. 

Kuvan oikeassa alareunassa matelee viemäriputki ritilällä päällystettyyn avoviemäriin. Aika mehevät aromit.

Liikkuva lastenhoitohuone. Ilmastointi myös kunnossa.

Katukeittiön tiskivuoro. Astiat olivat pääsääntöisesti muovisia. Paitsi juomalasit. Jos sellaisen sai. Muuten nautittiin ruokajuoma pullonsuusta. 

Luottohedelmäkauppamme myyntitiskiä.

Puutarhurin työvälineitä.

Paikallisten asutusta.

Täällä kävin viimeisenä iltana Aloe vera -hieronnassa. Iho oli samettisen pehmeä monta päivää sen jälkeen. 

Viimeisenä päivänä piipahdimme Bangkokissa. Kauhean iso ja sekava kaupunki. Loistoa ja kurjuutta vierekkäin. Näillä lomilla pitää osata sulkea silmänsä osittain jotta lomasta voi nauttia. Mutta hyvä on tiedostaa millä mallilla maailma makaa oman kotoSuomen ulkopuolella.






Sateenvarjo on myös loistava päivänvarjo. Ihan yleinen käytäntö tuollapäin maailmaa jossa sadekuuro voi yllättää koska tahansa. Ja sen jälkeen taas porottaa.

Bangkokia halkova joki. Tämä ja allaoleva kuva on otettu samoilta jalansijoilta. Päätä kun kääntää niin näkymä vaihtuu aikalailla. 

Kaikki kuvassa näkyvä irtotörky lilluu vedessä. Olisi siivouspartiolle töitä. Joki on aika pitkä...

Palatsialueelta muutama sata metriä. Ei niin luksusta. 





Paikallinen koulukuljetus? 



Kohti kotia. Onneksi edes osa teksteistä oli ymmärrettävillä kiemuroilla kirjailtu.

Kotona oltiin aamusella kymmenen pintaan. Pienten päiväunten jälkeen napattiin karvanopat kyytiin ja paineltiin lähimetsään nauttimaan raikkaasta aurinkoisesta pakkassäästä. Lämpötila edellispäivään rapiat 40 astetta vähemmän. Mutta me ei valitettu yhtään.


Borta bra, men hemma bäst <3